Ajankohtaista
3.1.2012 11.45
Vaikeavammaiset eivät saa kuntoutusta yhdenvertaisesti
Vaikeavammaisten kuntoutuksen kytkentä lainsäädännössä Kelan vammais-ja hoitotukeen aiheuttaa ongelmia asiakkaille
Kela tiedottaa 3.1.2012Vaikeavammaiset eivät saa kuntoutusta yhdenvertaisesti
Kuntoutuksen järjestämisen yleinen vastuu on säädetty julkiselle
terveydenhuollolle, siltä osin kuin kuntoutus ei kuulu muiden tahojen
järjestettäväksi. Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen
järjestäminen tuli Kelan lakisääteiseksi toiminnaksi vuonna 1991.
Saadakseen Kelan järjestämää kuntoutusta vaikeavammaisen henkilön tulee
olla alle 65-vuotias ja hänen tulee saada vähintään korotettua alle
16-vuotiaan vammaistukea, korotettua 16 vuotta täyttäneen vammaistukea tai
eläkettä saavan korotettua hoitotukea.
Kelan tutkimusosaston selvityksessä kuvataan niitä erityistilanteita, jotka
ovat syntyneet Kelan järjestämisvelvollisuuden alaisen vaikeavammaisen
kuntoutuksen ja vammais- ja hoitotukikytkennän seurauksena. Tämä kytkentä
on johtanut toimintamalliin, jossa ikä ja työkyky ovat vaikuttaneet
vaikeavammaisen kuntoutukseen oikeutetun kohderyhmän määrittymiseen
tavalla, joka ei liene lain alkuperäinen tavoite.
Vain noin 10 % Kelan vaikeavammaisten kuntoutusta saaneista kuuluvat
aktiiviseen työvoimaan, ja merkittävä osa lapsena vaikeavammaisten
kuntoutusta saaneista menettää tämän oikeuden viimeistään täytettyään 16
vuotta. Kytkentä ei takaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen
kuntoutuksen toteutumista, minkä vuoksi Kelan järjestämisvelvollisuuden
piiriin kuuluvat henkilöt tulisi määrittää uudelleen. Tässä selvityksessä
ei arvioida kuntoutusta koskevan lainsäädännön muita uudistamistarpeita,
joskin osa lain ongelmakohdista tulee selvityksessä esille.
Lääkinnällisen kuntoutuksen järjestämisvelvollisuutta koskevaa
lainsäädäntöä kehitettäessä on varmistettava, että yksilö saa
asuinkunnastaan riippumatta yhdenvertaisesti ja oikea-aikaisesti
lääketieteellisesti perusteltua kuntoutusta tarpeen, ei vamman
vaikeusasteen, perusteella.
Hyvä ja asiakaslähtöinen kuntoutuskäytäntö on mahdollista järjestää monen
toimijan yhteistyöllä, mutta se edellyttää lainsäädännön selkeyttämistä,
koulutusta ja kansallisesti yhteistä näkemystä olemassa olevien resurssien
käytöstä. Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen, tarve- ja tavoitelähtöisen
kansallisen kuntoutuskäytännön rakentuminen edellyttää myös koordinoitua
kuntoutuksen ohjausta ja kuntoutuksen tutkimuksen lisäämistä, jotta
kuntoutuksen kohdistumista, ajoitusta, tavoitteellisuutta, prosessia ja
vaikuttavuutta sekä vaikutusten seurantaa voidaan parantaa.
Lisätietoja:
Kelan tutkimusosasto, tutkimusprofessori, terveystutkimuksen päällikkö, LKT
Ilona Autti-Rämö,
puh. 020 634 1910 tai 050 558 2205, etunimi.sukunimi@kela.fi
Julkaisu: Autti-Rämö I, Faurie M ja Sakslin M. Vaikeavammaisten
kuntoutuksen järjestämisvelvollisuus Suomessa. Aihetta lainsäädännön
muutoksiin? Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 79, 2011.
ISBN 978-951-669-877-2 (nid.), 978-951-669-878-9 (pdf).
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/28874
Tilaukset: julkaisut@kela.fi tai puh. 020 634 1947.